Teksti kopioitu sivulta, josta voit lukea koko artikkelin : http://lagopus.livejournal.com/43222.html

 

Henna: Historiaa, kulttuuria ja käytäntöä
(More articlespam from the Pagan newsletter, this time on the uses of henna.)

Artikkeli on aiemmin julkaistu Lehto--Suomen Luonnonuskontojen Yhdistys ry:n Seita-lehdessä, kesä 2006. Sisältää kulttuurihistorian lisäksi idioottivarman hiusten hennausreseptin.
 

Henna: Historiaa, kulttuuria ja käytäntöä

Hennan käyttö ihon ja hiusten koristelussa alkoi jo myöhäisellä kivikaudella Lähi-Idän kulttuuripiirissä. Hennakasvi (Lawsonia inermis) on alunperin kotoisin pohjoisesta Afrikasta ja Lähi-Idästä. Varhaiskeskiajalla (noin 700-luvulla) islamia levittävät arabivalloittajat matkasivat Marokkoon asti ja omaksuivat perinteeseensä täten myös hennan. Noin 1100-luvulla toiset muslimivalloittajat, Mughalit, toivat hennan Intiaan. Erityisesti käsien hennauksella on juurensa sekä kauneudenhoidossa, uskonnossa että käytännön elämässä. Varhaisimmat hennalöydöt on tehty raskasta työtä tehneiden naisten haudoista. Hennan pigmentit ovat suojanneet ihoa auringon paahteelta ja rasitukselta, estäen käsien hiertymistä ja kuivumista aikana jolloin viljan keruu on tapahtunut käsin, alkeellisten sirppien avulla. Egyptissä 1550 e.a.a. kirjoitettu lääketieteellinen Ebersin papyrus suosittelee hennaa ihotautien hoitoon, mm. sienten ja ihottumien parantamiseen. Hennalla onkin todettu olevan lievästi desinfioiva ja sieni-infektioita parantava vaikutus, ja vahvan hennan luoma pigmenttikerros suojaa käsiä hyvin mm. aurinkoihottumalta (allekirjoittanut vahvistaa viimeisen todeksi, suojaapa hyvinkin).

Luonnollisesti käsien ja jalkojen hennauksesta kehittyi oma taiteenlajinsa, ja henna sai paikkansa myöskin varhaisimmissa maanviljelykseen liittyvissä myyteissä. Seemiläinen maan jumalatar Anath värjäsi kätensä hennalla sekä yhtyessään puolisoonsa Baaliin kevään hedelmällisyysriiteissä että syksyllä valmistautuessaan tuhoamaan Baalin viholliset ja nostamaan tämän kuolleista. Legendan mukaan Anathin viha oli niin hirvittävä että hän oli yltä päältä veressä saapuessaan taistelusta voittajana. Anath vannoikin taistoon ryhtyessään että ei palaisi ennen kuin olisi vyötäisiään myöten vihollisen veressä. Hennan punertava sävy symboloi vihollisten vuodatetun veren määrää. Anathin myytti on yksi ensimmäisiä esimerkkejä hennan käytöstä sotamaalina ja sankaruuden merkkinä. Nykyisen Afganistanin alueella hennattuja sormenkynsiä pidettiin miehuuden merkkinä aina 1800-luvulle asti: nuori mies ansaitsi oikeuden “kotkan verisiin kynsiin” vasta tapettuaan vihollisheimon edustajan.
 

Kuvia hennatuista käsistä: